perjantai 1. tammikuuta 2016

Cosplayn SM- (itku)kisat ja ANTEEKSI MITÄ?!

on se kysymys mitä edelleen kysäisen itseltäni kun ajattelen edes koko asiaa.

Cosplayn ihka ensimmäiset Suomenmestaruus kisat järjestettiin Helsingin Glorialla 14.11 ja sieltä tuli rutistettua 1.sija! Nyt parin kuukauden jälkeen (hups) olisi ehkä hyvä aika kirjoitella vähän omia fiiliksiä tästä kokemuksesta.

Haku kilpailuun ei tullut täyteen, mikä hieman harmitti kun hiki hatussa väänsi portfoliota viimeiseen asti mutta itse titteli kuitenkin saattoi jo monella olla sellainen "Hui ei apua, en uskalla! Tämä oli ainakin se mikä omassa päässä kävi kun huomasin ensimmäisen kerran, että tällaiset ollaan järjestämässä. Ja se että skaba tultaisiin lähettämään suorana Yle Teemalta sai sydämmen tykyttämään monta kertaa puvun teon aikana (tai kun töissä oli hiljaista ja ei ollut muuta ajateltavaa :D )
Ennen kisoja tuntui olevan jonkin verran skeptisyyttä siitä onko mitään järkeä järjestää SM- kisoja cosplaysta. Kyseessä on kuitenkin harrastus missä ei voida pistää kaikkia ihmisiä täysin samalle linjalle ja harrastaja määrään verrattuna itse tittelikin on aika mahtipontinen juttu. Totta puhuen ajattelin ensin sen olevan, noh, turha mutta aloin ajattelemaan asiaa enemmän siltä kantilta, että itse kilpailu olisi hyvä tapa saada joku asiansa osaava cossaaja edustamaan Suomea ulkomaille. Se oma ajattelu siis muuttui melko pian siitä "voi ei taas uusi arvokisa, miksi, mikä järki, onko pakko, näitähän on jo aivan liikaa?!?" paljon positiivisempaan  "Jee, arvokisoja! joku taitava cossaaja lähetetään edustamaan ulkomaille ja näyttämään mistä suomalainen cosplay on tehty, pitäisköhän kokeilla!" Olin kuitenkin osallistunut aikaisemmin ECC ja NCC kisoihin ja parissa niissä sijoittunutkin joten ajattelin, jos kuitenkin ois mahis....Ja jos ei kisoista tulisikaan mitään niin tuleepahan olemaan taas uusi omanlaisensa kokemus!

Kilpailupäivä koitti ja olin tehnyt loppusilaukset pukuni diadeemiin hotellihuoneessa. Kiire siis oli ja olin myös melko uupunut sillä Halloweenin aikaan tein kahden viikon ajan 10h päiviä 6 päivänä viikossa joten olin laskenut aikani tosissani niin, että nukun 6 tuntia yössä, loput menee töissä, pukua tehdessä ja syödessä, enkä ollut palautunut tästä kunnolla ennen kisaa. Mutta siis, sain kaiken valmiiksi ajallaan ja kisa-aamuna sain itseni jopa kuudelta ylös tekemään maskeeraukset. Napattiin avustajan kanssa lavasteet ja puku mukaan ja kipitettiin Glorialle. Lavasteet heti kasaan, 1/3 puvusta päälle ja sitten harjoitukset. Tämän jälkeen loput puvusta päälle ja siihen perään heti läpimeno (eli miten homma toimii sitten tv- lähetyksessä). Tämän jälkeen menin tunkemaan silmään piilareita mitkä olivat todella vaikea saada silmiin kun maskeeraukset oli jo tehty (kyseessä siis Sclerat, eli koko silmän peittävät piilarit mitkä saisivat olla päässä enintään 3h putkeen mutta pistin silmätippoja ennen niiden laittoa ja kerran niiden ollessa päässä jolloin pystyin pitämään niitä 7 tuntia aikalailla ongelmitta). Sitten tuomarointi jonka jälkeen odottamaan lähetyksen alkamista.


Lavalla ollessa en omasta mielestäni jännittänyt hirveästi. Sellainen perus jännitys mikä nyt kuuluukin esiintymisen aikana olla. Sinänsä hyvä, sillä puvussa liikkuminen oli päivän aikana osoittautunut hankalammaksi kuin olin luullut joten pieni osa keskittymistä meni osittain myös siihen etten väännä mitään osaa lavalla rikki. Kaikki meni hyvin mutta esityksen lopussa tapahtui ehkä klassisin ja kliseisin virhe mikä voi vaan tapahtua. PERUUKKINI PUTOSI! Siinä kohtaa mielessä pyöri "ei selvetti hittu vaatana pemalauta jurkele!" Olin laittanut peruukin parilla pinnillä kiinni harjoitusten jälkeen mutta en selvästikään tarpeeksi tiukalle. Mutta mitä siinä kohtaa olisi voinut tehdä?! Jatkoin lavalla makaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut ja esityksen jälkeen nappasin kuontaloni lattialta ja jatkoin elämääni.

Yksi ehdoton lemppari kuva esityksestä. Perfect Skeleton is perfect! Kuva: JKameko
Sitten tuli sydämmen tykytyksien, eli palkintojen jaon aika. Uskoin sijoittuvani enintään kolmanneksi mutta toisin kävi. Ensin meni kolmas sija Ilonalle. Sitten toinen Wilmalle. Ajattelin että siinä meni sijoittumiseni. Sitten julkistettiin ensimmäinen sija. Nimeni sanottiin ja kaikki padot aukesi. En oikein tiennyt mitä ajatella! Kaikki se uupumus, stressi ja jännitys purkautui viimeistään siinä kohtaa kun pääsin lavan eteen kumartelemaan ja jouduin todella pidättelemään etten purskahtaisi vielä enemmän itkuun. Ennen lavalta poistumista halasin vielä Wilmaa ja Ilonaa ja taas vähän enemmän itketti. Sain kyyneleet kuivattua juuri ja juuri ennen kuin Jyri alkoi haastattelemaan ja kun lopussa kysyttiin että mitä voitto merkitsee sinulle meinasin taas ruveta parkumaan. Mutta kuten siinä kohtaa sain sanottua, olen siitä suunnattoman otettu ja onnellinen. Olen harrastanut cosplayta melkein yhdeksän vuotta ja osallistunut noin 20 erilaiseen cosplay kisaan ja aina panostanut pukuihini ja esityksiini parhaani mukaan. Se, että se vihdoin palkittiin näin on jotain aivan käsittämätöntä. Kiitos kaikille ketkä kannustitte ja olette kannustaneet ja tukeneet minua tässä harrastuksessa. En voi sanoin kuvailla miten mahtavaa on päästä ensi vuonna edustamaan Suomea ulkomaille!

Se. On. Iso!
Koko päivä olisi ollut täysi fiasko ilman lava- avustajaani Emiliaa ja ilman kaikkia ihania huolehtivaisia cosplay- ja lavamammoja! Aiheutin lavamammoille huolenaihetta yhdestä kukkasesta kun sitä ei meinannut löytyä ja loppujen lopuksi olinkin itse jättänyt sen tyhmänä johonkin enkä vain muistanut ensin minne.... Vein myös yhden mamman hammaslangan kun kadotin siimani :'D Kaikki kisaajat kenen kanssa tuli juteltua olivat aivan ihania ja kisan jälkeen kun piilarini, jotka olivat siihen mennessä olleet päässä n 7 tuntia ja olivat vielä silmissä tokaisi Ilona ohi mennen, että ota nyt jo ne piilarit pois! :D Päivä oli todella stressaava mutta kaikki ihanat ihmiset auttoivat jaksamaan <3 Kiitos siis vielä kaikille!

Vähän mietteitä itse kisasta (en tiedä mihin kohtaan tekstiä tämän olisi lätkäissyt mutta here goes):
Kilpailu selvästi vielä hakee skenessä sitä omaa paikkaansa ja tulee varmasti vielä kehittymään tulevina vuosina mutta ensimmäisiksi SM-kisoiksi ne olivat omasta mielestäni onnistuneet. Itse SM- titteli herättää jo itsessään huomiota, sillä esim. urheilussa ajatellaan heti. että okei, tuo hyyppä on nyt Suomen paras siinä ja siinä... Mutta cosplay kisoissa, jopa Sm- kisoissa pätee se mikä kaikissa muiden conien cosplay kisoissakin; kisan voittaja on aina juurikin sen kisan voittaja, sen kisan tuomariston valinta ja voittaja siinä kisassa niiden kisaajien joukossa. Se, että kannan Sm- titteliä tämän seuraavan vuoden ei tee minusta Suomen parasta cossaajaa, vaikka olen huomannut, että moni harrastukselle tuntematon näin ajatteleekin ja sitten olen aina korjannut, että eihän se nyt ihan näin ole. Olen ylpeä tittelistä ja kannan sitä parhaani mukaan vaikka tiedänkin, että Suomesta löytyy monia muita cossaajia jotka ansaitsevat sen ihan yhtä paljon. En vähättele tätä asiaa yhtään, mutta Cosplayn SM on mielestäni sellainen juttu mitä ei kannata kenenkään ottaa niin järjettömän vakavasti. Cosplay on kuitenkin harrastus jossa ei voi täysin luokitella sitä parasta ja itsekin osallistuin alkujaan siksi, koska tiesin jo kilpailun olemaan jotain uutta ja ainutlaatuista. Homma tulee vielä varmasti kehittymään, joten keep your shirts on everyone!

Kiitos myös kuluneesta unohtumattomasta vuodesta! Hyvää uutta vuotta ja nähdään seuraavaksi Yukiconissa!

-Hellu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti