maanantai 1. lokakuuta 2012

Dafuq?!



Juuri näin, otsikko ei kuvaa tätä tekstiä yhtään.

On ollut todella vaikea kirjoittaa mitään syvällistä koska en ole siinä mikään hirveän hyvä mutta yritetään.

Olen varmaan aikaisemmin antanut antaa itsestäni sellaisen kuvan että harrastan cosplayta joskin hälläväliä-asenteella, sellaisella "no jos perseelleen menee, niin menee" meiningillä.
Todellisuudessa kyseinen harrastus on minulle todella rakas pelkästään jo siksi, että se on saanut nousemaan sen peruskoulussa maahan tampatun, mustelmilla olevan, rupisen ja ehkä hieman verta vuotavan itsetuntoni vihdoin ylös!
Ilman cosplayta olisin suorastaan laiska omaan huoneeseeni telkeytynyt ystäviä vailla oleva hiiri jonka olemassa olosta omat vanhemmatkin vain juuri ja juuri tietäisi. Se on antanut mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, jopa sellaisiin jotka pysyvät ystävinä pitkäänkin ja varmastikin pitävät samoista asioista kuin itse. Olen monesti nimittäin huomannut että tällainen 19 21-vuotias edelleen animeen/mangaan hurahtaneena oleva absolutisti cossaaja herättää melko jänniä katseita ns normaali ihmisten seurassa, joten (surullista sanoa) en ole pahemmin edes yrittänyt conien ulkopuolelta hankkia uusia ystäviä. Coni- kansa osaa arvostaa sitä vaivaa minkä on pukujensa eteen nähnyt, sillä välin kun muu maailma pyörittelee päätään ja ihmettelee miksi tuhlaan rahani, aikani ja mielenterveyteni sellaiseen pukuun mitä pitää ehkä kerran tai kaksi elämänsä aikana suuremman joukon ilmoilla.

Mutta näillä pienillä suurilla pukupläjäyksillä saa minunkinlaiseni hiljaiseloinen sielu todistaa taitonsa. Viime aikoina olen tajunnut itsekin että otan cosplayn nykyään paljon vakavammin kuin ennen. En tee pukuja enään asenteella "pistänpä mustat vaatteet päälle ja kalsarit siihen, viitta ja didididididididi batmaaan!". Usein kuulen sanottavan "miksi kaikki pitää olla niin tip top viimisen päälle puvussa mikä ei edes kunnon käyttöä kestä?" No ehkä siksi että ei se Batmanikään mene ikean lakana setti olkapäillään pahvista tehty armori päällä. käytetään nyt Batmania esimerkkinä ku kerran siihen linjalle lähdettiin...Olen siis vihdoin ymmärtänyt mitä cosplay todellisuudessa on. Pukujani varten käytän yhä enemmän aikaa ja vaivaa ja se selvästi myös kannattaa :D

Ensimmäinen cosplayni oli Death Noten L (kukapa muukaan) ja tuolloin jännitin lavalle menoa ihan järjettömästi. Tiedän mitä L cossaajista ajatellaan ja mitä silloin ajateltiin mutta aikojen alussa mulle kisat olivat enemmänkin kokemuksen keräämistä. Lavalta olosta en muista hölkäsenpölkämää, salista ulospäin kun mentiin niin sen muistan hyvinkin selkeästi. Olin itsestäni jälkikäteen ylpeä, koska se oli ensimmäinen kisa johon osallistuin ja pidin jopa koulu laukussani hakaneuloilla kiinni kisalappuani muutamia viikkoja sen jälkeen. Nykyään musta on tullut sen verran perfektionisti, että edes selloinen L cossi ei ylleni pääsisi, koska höm vääränlaiset farkut ja höm vääränlainen paita. Hiuksetkin tais olla aika perseestä....Jotenkin siitä L cossista on nyt päädytty tekemään Tekkenin Alisa Bosconovitchia. Miten? Hikeä, verta ja kyyneliä on kirjaimellisesti vuodatettu ja ilmeisesti viiden vuoden aikana jonkin verran myös näpeistään kehittyy ja rupeaa kaipaamaan uusia haasteita.


L cosplayssani tunsin itseni lähes surkeaksi kun vertasin itseäni ihmisiin jotka kulkivat wondeflexistä tehdyissä upeissa armoreissa ja kantoivat isoja proppeja mukanaan. Myöhemmin kuitenkin tajusin että kyseisillä ihmisillä on varmaan muutamia vuosia kokemusta harrrastuksen parissa, joten en masennu nyt siitä sitten. Aloittelijoille siis tiedoksi, että jostain se on vain aloitettava, rohkeasti vain lavoille poseeraamaan ja kisoihin osallistumaan! Näin minäkin tein :D

Kaiken kaikkiaan cosplay on ihana harrastus. Siinä saa olla himinen jos milloinkin kampaaja, milloin ompelija, suutari, puuseppä, maalari, veistäjä, kaivertaja, leikkaaja, taiteilija, patikoija, telttailija, näyttelijä, malli. Tällaisesta harrastuksesta löytyy jokaiselle jotakin ja se siinä niin mahtavaa onkin.

Tällä mahtavalla töksähtelevällä tekstillä olen nyt omasta mielestäni cosplaysta kirjoittanut aivan tarpeeksi hyvin (tähän asti). Äidinkielestä kirjoitin A'n (haha) ja se ehkä myös näkyy. Lukihäröisenä ihmisenä on vaikea kirjoittaa....

Toivottavasti tästä nyt saa jotain selvää...

CNya!~


2 kommenttia:

  1. Ei kyllä muuta voi sanoa kun että tiivistit kyllä aika tehokkaasti kaikki ajatukseni cosplayita kohtaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä riittää vielä paljon mutta "mahtavien" kirjoitustaitojeni ansiosta ne jää tältä erää nyt tähän. Jossain vaiheessa lisää kun ajatukset virtaa paremmin :'D

      Poista